Sipilän tila sijaitsee Virroilla, Vaskiveden rannalla, pohjoisella Pirkanmaalla. On sijainnut jo kauan. 1500-luvun lopulla se oli Kaarina Maununtyttären omistuksessa Liuksialan kartanon rälssitilana, sittemmin aatelisten, virkamiesten ja upseerien hallussa, kunnes Sipilän suku osti sen 1873.

Sipilän nykyinen isäntä Mikko-Matti Sipilä kurvaa maastoautollaan metsätielle ja avaa puomin. Hieman kauempana siintää aukea, joka on jäänyt puun kaadosta. ”Päätehakkuu, vajaat kolme hehtaaria satavuotiasta metsää”, Sipilä kertoo. Ensi keväänä hän istuttaa metsämaahan uudet taimet. Vieressä on 80-vuotiasta, talvisodan aikaan luontaisesti uudistunutta metsää. ”Näiden puiden korjuu saa jäädä omille lapsilleni”, 49-vuotias Sipilä sanoo. Hän kertoo, miten hänen vielä pienet lapsensa kyselevät, mitä ihmiset siellä metsässä Kaarina Maununtyttären aikaan tekivät. ”Enhän minä oikeasti tiedä”, Sipilä naurahtaa. ”Mutta metsä oli varmasti heillekin paljon muutakin kuin pelkkää puuta. Paikka rauhoittua. Ja ehkä metsästää.”

Alkukesästä Sipilä tarpoi näissä maisemissa yhdessä Arto Leppämäen kanssa. Leppämäki hoitaa puun oston MetsäGroupin Vilppulan sahalle ja miehet kartoittivat puukauppaa. ”Hyvää metsää, ajoissa harvennettua, ja siksi tukin osuus puutavarasta on korkea”, Leppämäki muistelee. Yleensä ensitapaamisesta puun kaatoon menee kokonainen vuosi, mutta tällä kertaa kaikki kävi nopeasti. Tarjous, kauppasopimuksen allekirjoitus, leimikon valmistelu tapahtui kaikki kesän aikana. Sitten vielä lakisääteinen ilmoitus metsän kaatamisesta metsäkeskukselle, joka tarkastaa, ettei kaato vahingoita suojeltavaa luontoa. Päätöksen siitä, mitkä puut metsästä kaadetaan, tekee kuitenkin ”konemies”, kuten Leppämäki ja Sipilä harvesterin kuljettajaa kutsuvat. Harvesteri katkaisee puun, karsii siitä oksat, mittaa tukin pituuden ja tilavuuden ja siirtää sen pinoon odottamaan kuljetusta.

Kaikkiaan 13 rekallista kuusitukkia, yhteensä noin 800 kuutiometriä, matkusti Virroilta tunnin ajomatkan päässä olevalle MetsäGroupin Vilppulan sahalle.

Vilppulan saha on tukeille kuin Lontoon Heathrow lentomatkustajille. Tänne saapuu joka päivä 104 rekkalastia tukkia, jotka punnitaan, puretaan, lajitellaan, kuoritaan, sahataan, kuivataan ja lähetetään sahatavarana ympäri maailmaa.

Sahanjohtaja Jaakko Vierolan valtakunnassa kaikki tapahtuu Isossa Mittakaavassa. ”Onhan tämä Suomen suurin yksilinjainen saha”, Vierola myöntää. Sahalla on töissä 104 työntekijää, mutta laitoksen varsinainen sydän on 250 metriä pitkä sahauslinja, kyltymätön jättiläinen, joka nielee 190 metrin minuuttivauhdilla tukkeja, rouskuttaa niistä ensin kuoret pois ja sylkee ne lämpölaitoksen ruuaksi, nakertaa sitten kuoritun tukin pelkaksi, eli sahaa pyöreän tukin neljältä sivulta suoraksi. Sen jälkeen tukki muistuttaa hirttä. Jättiläisen aivot mittaavat jokaisen yksilön, laskevat siitä saatavan sahatavaran maksimimäärän. Hydrauliset kourat kääntävät puun parhaaseen sahausasentoon, jonka jälkeen pelkkasaha irrottaa ensin kuuden metrin pelkasta kahdessa sekunnissa pintalautoja. Sitten pelkkaa käännetään 90 astetta, ja seuraavassa kahdessa sekunnissa sahataan toiset pintalaudat, ja vielä seuraavassa kahdessa sekunnissa jakosahalla sydänpuulankut, sahatavaran sisäfileet. Tukkien välimatka sahassa – 2,8 metriä – on säädetty siten, että saha ehtii vaihtaa asetuksen seuraavan tukin sahausta varten. Puu käsitellään linjalla noin minuutissa, eikä siinä ihmiskäsiä tarvita. Kuutiometristä tukkia tulee puoli kuutiota sahatavaraa. Puolet sadan vuoden kasvun sitomasta hiilestä siirtyy siis sahatavaraan. Epäkuranteista laudoista ja lankuista jättiläinen tekee haketta, joka lähtee naapuriin, sellutehtaalle.

Puun kuorikin käytetään tehtaalla hyväksi. Kuivuri, jossa sahatavara viettää pisimmän ajan tehtaalla, on eräänlainen sauna. Sen kiukaassa poltetaan juuri niiden tukkipuiden kuorta, jotka nyt sahatavarana kuivuvat rimoitetuissa pinoissa laatupuuksi. 34 tai 44 milliä paksu lankku, josta myöhemmin liimataan CLT-levyjä, vaatii viiden vuorokauden löylyt, jotta se saavuttaa 12 prosentin kosteuden. Silloin siitä on tullut erikoiskuivaa sahatavaraa.

Sellaisena tämä kuusen sydänpuu saapuu Kauhajoelle, Enontiellä sijaitsevaan CLT-tehtaaseen, jonka nimi on kaikessa englanninkielisessä yksinkertaisuudessaan CLT Plant. CLT on sekin englannin kielen tuottama lyhenne, joka tarkoittaa ristiin liimattua puulevyä. Kuusilankut odottavat muoviin pakattuna vuoroaan tehdashallin takaosassa. Niissä lukee ”34x125”, ”44x125” tai ”25x125” mikä tarkoittaa lankun paksuutta ja leveyttä millimetreissä. Se, mitä niistä kulloinkin käytetään, riippuu siitä, miten paksua levyä tehdään ja onko raaka-aine tarkoitettu sisälamelliksi vai ulkolamelliksi, vaakaan vai pystyyn.

Jotta puun kosteus hallitaan myös tuotannon aikana, pirskahtelee tehdashallin katosta silloin tällöin vettä sumun muodossa. ”Suhteellisen kosteuden tulee olla hallissa aina 55-60 prosenttia”, selittää toimitusjohtaja Miikka Vainio.

Ensimmäiset lankut siirtyvät höylään ja parkaisevat mennessään, kun tasaushöylä leikkaa niiden ylä- ja alalaidasta kustakin kaksi milliä pois. Alkaa jännittävä puolituntinen. Höylästä lankut siirtyvät kuljettimille, jotka johtavat liimauspisteelle. Kun lankkuja on rivissä tarpeeksi paljon, tarttuu robottikoura niihin ja nostaa ne ilmaan.

Koura laskee lankut liimauspisteen hihnalle. Pitkittäin. Hihna kuljettaa niitä liimakaukalon alta, joka valuttaa hammastahnan paksuista liimapötköä jokaiselle lankulle. Kourat tarttuvat seuraaviin puihin ja laskevat ne edellisten, liimasta kiiltävien lankkujen päälle. Poikittain. Sitten nekin saavat liimakäsittelyn.

Sama toistuu vielä kerran, nyt taas pitkittäin, kunnes levyssä on kolme kerrosta. Sen jälkeen koko 16 metriä pitkä ja 3,5 metriä leveä levy menee prässiin, joka on CLT-tehtaan tärkein työkalu. Laitteessa lukee valtavin kirjaimin ”XPress”. Liimaa tihkuvat lankut häviävät sen kitaan, ihmissilmä näkee lankkupaketista ainoastaan puristinten liikkeen, kun ne vasemmalta ja oikealta ja ylhäältä painaen pakottavat lankut ryhdikkääksi levyksi, joka silmin nähden tiivistyy jonkin verran. Puristus jatkuu niin kauan, että liima kovettuu. Levystä riippuen 25-35 minuuttia.

Osaan levyistä leikataan ikkuna-aukot, toisiin sorvataan syvennykset sähköasennuksia varten, kolmannet vain katkaistaan oikeaan mittaan. Kaiken tämän tekee tietokoneohjattu CNC-sorvi elementtitehtaalta tulleen suunnitelman perusteella. Valmiiksi työstetyt levyt odottavat tehdashallin nurkassa pinossa, mistä ne viedään puolen kilometrin päähän, Kurikantien varressa sijaitsevaan Promodules-tilaelementtitehtaaseen.

Tilaelementti on puurakentamisen suuri askel. Se tarkoittaa, että kokonaisia asuntoja rakennetaan valmiiksi tehtaalla, kylpyhuoneita ja keittiöitä myöten. Rakennustyömaalla kerrostalo nouseekin sitten kerroksen verran päivässä.

Eikä tehtaallakaan aikaa juuri tuhlata. Esikuvana on autoteollisuus. ”Elementti on meillä 9-15 päivää tuotannossa”, kertoo tehtaan toimitusjohtaja Olli Koistinen. Kun tehdashallissa on käytännössä saman verran elementtejä sisällä, tarkoittaa se karkeasti sitä, että yhden työvuoron aikana valmistuu yhdestä kahteen asuntoa. Tai ”moduulia”, kuten Koistinen tuotosta kutsuu. Siis yksi pieni asunto. Tai isomman asunnon osa. Joka tapauksessa keskimäärin 40 neliömetriä asuinkelpoista rakennusta.

Kaikki alkaa elementin alapohjasta. Ensimmäisellä elementtipöydällä kootaan kertopuupalkeista alapohjan runko, porataan sinne valmiiksi sähkö-, lämmitys-, vesi- ja viemäriputkien vaatimat reitit ja täytetään palkkien välit mineraalivillalla.

Tämän jälkeen palkkien päälle kiinnitetään OSB-lastulevy, jonka päälle valetaan neljä senttimetriä paksu, itsestään tasoittuvasta lattiatasoite, joka neljä tuntia valun jälkeen kestää jo kävelyn. Valua ennen pohjan päälle on nostettu kylpyhuone, joka on alihankkijan tehtaalla esivalmistettu laatoituksia, vesihanoja ja ilmanvaihtolaitetta myöten. Vasta tämän jälkeen elementtiin kiinnitetään CLT-seinät, jotka saavat ulkopuolelleen mineraalivillalevyn ja sisäpuolelleen kipsilevyn. ”Palomääräysten takia näkyvissä saa olla vain 20 prosenttia puupintaa”, Koistinen selittää puupinnan piilottamista. Käytännössä kuusilaudasta jää näkyviin vain sisäkatto, joka saa pintaansa kuultokäsittelyn.

Samaan aikaan, kun elementin päätyyn rakennetaan parveketta terassilautoineen, lasituksineen ja kaiteineen, pystytetään elementin sisällä sisäseiniä. Kipsilevyt tasoitetaan ja maalataan, kootaan keittiön kalusteet, asennetaan ikkunat ja ovet, vesi- ja viemäriputket liitososineen. Ja lopulta myös parketti tai laminaatti. Sen jälkeen moduulit kääritään valkoiseen muoviin ja siirretään tehtaan pihalle metallisten jalkojen päälle odottamaan kuljetusta.

Syyskuu on ehtinyt jo puoliväliin, kun Masalantiellä Kirkkonummella kuoritaan ensimmäisistä elementeistä muovit pois.

On aurinkoinen päivä, joten työmaalla avataan saman tien kaikki tänä päivänä asennettavat moduulit. Asentaja nousee henkilönosturilla kiinnittämään elementtinosturin kettingit tilaelementtiin. Samanaikaisesti elementin alla laulaa moottorisaha. ”Hienosäätöä”, toteaa JVR Rakenteen työnjohtaja Petri Savolainen tyynenä. ”Perustusten päälle on tehty tasausvalu, ja nyt elementtiä täytyy vähän muokata.” Savolainen oli mukana jo Seinäjoen Lintuviidan kohteessa, Suomen ensimmäisessä tilaelementeistä tehdyssä kerrostalossa vuonna 2013. Hän on nähnyt, miten kehitys erityisesti asennuksessa on ottanut isoja harppauksia. ”Silloin liitettiin vielä elementtejä toisiinsa isoilla kierretangoilla, nyt enää vanerilapuilla”, hän kertoo. ”Vauhti asennuksessa on tänä päivänä aivan toinen.”

Elementti kohoaa ilmaan, mutta se on vinossa. ”Otetaan alas”, Savolainen pyytää. Painopiste ei ollut oikein, joten kettinkien kiinnityskohtaa korjataan. Uusi yritys. Nyt 20 tonnia painava asunnon puolikas nousee mallikelpoisessa asennossa. Nosturi siirtää sen pihan perältä perustusten päälle. Kolme asentajaa ottavat sen vastaan, työntävät käsillään viimeiset millimetrit kohdalleen, antavat käsimerkit laskea elementti alas. Kettingit irrotetaan. Sipilän tilan kuuset ovat päässeet perille. Puun matka on päättynyt, ainakin seuraaviksi sadaksi vuodeksi, jonka aikana seuraava sukupolvi puuta on sitonut saman verran hiiltä kuin edellinen on rakennukseen varastoinut.

Pääsiäiseksi tulevat uudet asukkaat.