Puun
paluu kaupunkiin

Teksti Juha Päätalo, kuvat AOA Arkkitehdit, Swang

 

Arvorakennukset ovat kivitaloja. Näin on ollut Helsingin keskustassa niin kauan kuin se on ollut Suomen pääkaupunki.

Jos kävelee Kauppatorilta kohti itää, näkyy sen pohjoispuolella kaupungintalo, korkein oikeus, presidentin linna. Katajanokan puolella rintamaa jatkaa Alvar Aallon valkoista marmoria hohtava metsäyhtiö Stora Enson entinen pääkonttori. Siitä oikealle ovat entiset ulkoministeriön rakennukset kahdelta eri vuosisadalta. Ja vielä siitä oikealle, aivan meren rannalla, osoitteessa Katajanokanlaituri 4, on tontti, joka on 60-luvun varastorakennuksen purkamisen jäljiltä juuri nyt tyhjä, mutta tulee pian muuttamaan käsityksen siitä, että arvotalot on tehty kivestä.

 

Syy on Stora Enso. Yhtiön uusi pääkonttori tulee olemaan puurakenteinen. Siitä tulee Katajanokan rannan suurin rakennus, lähes 120 metriä leveä. Sen pystysuuntaisesti rytmitetty julkisivu polveilee pitkin rantaa muodostaen poukaman meren ja rakennuksen väliin. Katutasokerros on julkisivultaan pelkästään lasia. Sen läpi puiset rakenteet näkyvät kaikessa pelkistetyssä rytmissään.

 
 

Rakennuksen keskeltä näkee läpi merelle asti. Siitä pääsee sisään myös satunnainen ohikulkija, sillä nelikerroksisessa rakennuksessa on pääkonttorin lisäksi myös hotelli ja siksi ala-aula on kaikille avointa tilaa. Aulasta aukeaa suuri puinen suppilo aina 20 metrin korkeuteen asti, mistä päivänvalo lankeaa sisään. Voi vain kuvitella, miten aula tulvii uteliaita ihmisiä, kun rakennus vuonna 2024 valmistuu. Joulukuussa 2021 se sai rakennusluvan.

Rakennuksen on suunnitellut Anttinen Oiva arkkitehdit. Projektin parissa työskentelevät Selina Anttinen ja Teemu Halme pitävät jalat tukevasti maassa, vaikka projektin merkitys on heillekin selviö. ”Viime vuosikymmenen aikana on ollut paljon yleistä keskustelua, tavoitteita ja ohjelmia, mutta vasta nyt tunnutaan pääsevään laajemmalla rintamalla käytännön toteutuksiin.

Ehkä imperatiivit ympäristökysymysten osalta alkavat olla tiedostettu. Rakennuksen pitkä elinkaari, vähähiilisyys ja luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen korostuvat vihdoin ja tämä näkyy myös kaupunkimittakaavan puurakentamisen esiin nousussa.” Anttinen kokee asian myös itselleen tärkeäksi. ”Hankkeen korkeat tavoitteet ja uusien ratkaisujen etsiminen tuovat toivoa ja luottamusta työhön.” hän sanoo.

 

 

Myös rakennuksen ympäristö saa hänet innostumaan: ”Tässä ollaan ainutlaatuisessa paikassa. Paitsi mielettömien näkymien äärellä, myös kohteena. Tällainen konteksti ylevöittää ja velvoittaa.

Myös haasteita riittää. ”Meillä on vain muutamia esimerkkejä vastaavista kohteista, kuten Woodcity Supercell”, sanoo Teemu Halme, joka toimii projektin pääsuunnittelijana. ”Emme ole toteuttaneet vastaavia puurakenteisia kohteita vastaavaan kontekstiin Suomessa. Myös olosuhteet ovat haastavat, kun olemme meren äärellä.”

 

Rakennuksesta järjestettiin arkkitehtuurikilpailu, jossa oli mukana kolme suomalaista ja kolme ulkomaalaista toimistoa. Tehtävänantoon kuului, että rakennuksessa käytetään Stora Enson omia puurakennustuotteita. Näin oli jo tiedossa, että voittaja saa suunnitella uraauurtavan rakennuksen. Anttinen Oiva arkkitehtien suunnitelmassa välipohjat ovat ristiinliimattua puuta eli CLT-levyä ja niitä kannattavat pilarit ja palkit viilupuuta eli LVL:ää. Suomalaisruotsalaisen konsernin pääkonttorin identiteettiin sopii, että CLT-levyt tulevat Ruotsista ja LVL-viilupuu Suomesta.

Konsernimaailmaan kuuluu sekin, että Stora Enso ei itse omista tai edes rakennuta pääkonttoriaan, vaan tulee vuokralaiseksi Keskeinen työeläkevakuutusyhtiö Varman omistamaan kiinteistöön. ”Näin tapahtuu yhä useammin, sillä näin yhtiöiltä vapautuu pääomaa muuhun toimintaan, ja vuokratilat tuovat joustavuutta tilantarpeen muuttuessa”, kertoo Varman kiinteistökehitysjohtaja Sari Raunio. ”Stora Enson rooli hankeessa on poikkeuksellisen merkittävä, kun he eivät ole vain päävuokralainen, vaan myös materiaalitoimittaja.”

 

Rauniota ei hirvitä lähteä kiinteistösijoittajana ensimmäisten joukossa puurakentamiseen. ”Stora Enso tuntee puurakentamisen riskit, he ovat meille tähän erinomainen kumppani”, Raunio sanoo. ”Ja vaikka puurakennusta tulee huoltaa eri tavalla kuin kivirakennusta, on siitäkin verrokkikohteita maailmalta. On hienoa päästä näyttämään keskeisellä paikalla puurakentamisen mallia.”

 

Varmalle olennaisia kysymyksiä ovat hiilijalanjälki ja elinkaarikustannukset. ”Puurakentaminen on yksi keino edistää meidän hiilineutraaliustavoitteitamme. Haluamme olla edelläkävijöitä ja Katajanokanlaituri on tässä meidän lippulaiva”, Raunio kertoo. ”Omistajana meille on myös tärkeää rakennuksen elinkaari ja sen joustavuus. Jotta rakennus olisi tulevaisuudessakin kiinnostava vuokralaiselle, tulee rakenteiden mahdollistaa muuntojoustavuus. Rakennuksen tulee joustaa myös käyttötarkoituksen suhteen, ja sen tässä kohteessa mahdollistaa rakenteiden lisäksi myös kaava.”

 

 

Raunion mukaan yhteistyö niin kaupungin kuin arkkitehtien kanssa on sujunut erinomaisesti. ”Olemme tosi tyytyväisiä, miten tätä on tähän asti viety yhteishengessä läpi. Ja olen varma, että yhteishenki tulee näkymään positiivisesti myös valmiista rakennuksesta”, hän sanoo.

 Mutta miltä urbaanin puurakentamisen sitten tulisi oikeastaan näyttää? ”Tätä pohdimme todella pitkään”, Selina Anttinen sanoo. ”Arkkitehtinä koen, että meidän pitää suunnitella rakennuksia, joista ihmiset pitävät ja jotka yhdistävät ihmisiä niin, että he ottavat rakennukset omakseen. Katajanokanlaiturilla puu tuodaan hieman yllätykselliselläkin tavalla nähtäväksi ja koettavaksi kaupunkitilaan, jossa sitä ei ole totuttu näkemään. Samalla se tuo esiin omaa aikaansa ja sen ajatuksia kestävästä rakennustavasta.”

Toisaalta rakennuksen julkisivut eivät ole puuta, vaan luonnonkiveä, lasia ja metallia. ”Kyse on myös siitä, miten puurakennukset mielletään”, Anttinen toteaa.

Olisiko puu julkisivussa ollut kaupunkikuvassa liikaa? ”Voi se olla niinkin”, Anttinen vastaa, ”mutta sitten mieleen tulevat myös elinkaari, huolto ja ylläpito tässä meren rannalla. Kyse on siitä, miten rakennus pysyy arvokkaana. Vastaus voi olla erilainen eri kontekstissa. Kilpailuvaiheessa tutkimme monia vaihtoehtoja, esimerkiksi julkisivun poltettua puupintaa, mutta lopulta ratkaisu kypsyi ajan myötä ja tuntuu edelleen oikealta.”

Sisällä kantava puurakenne on voimakkaasti läsnä. ”Rakennejärjestelmästä syntyy se ilme, jonka halusimme synnyttää”, Anttinen sanoo. ”Ja kun kyse on Stora Enson pääkonttorista, on myös ylpeyden aihe heille, että heidän tuotteensa jäävät näkyviin.”

Paloteknisistä syistä vain 20 prosenttia näkyvistä pinnoista saa olla puuta. ”Se tarkoittaa yksinkertaistettuna, että palkit ja pilarit, sekä monin paikoin myös jäykistävät CLT-seinät jäävät näkyviin.” Halme kertoo. ”Se, mikä muuten jää näkyviin ja mikä verhoillaan, on sitten priorisointia. Mutta yllättävän iso osuus tulee yksin pilareista ja palkeista.”

 

Palotekniset ratkaisut eivät enää ole kovin pähkinä purtavaksi. ”Ne ovat jo aika hyvin hallinnassa, kun niitä on tutkittu ja selvitetty jo aikaisemmissa projekteissa,” Halme sanoo. ”Suurempia haasteita suunnitteluun aiheuttavat ääneneristys ja välipohjien värähtelytaajuus. Siinä tavoitellaan hertsilukua, joka tarjoaa parhaimman mahdollisen kokonaisuuden subjektiivisen kokemuksen näkökulmasta, eli miten välipohjat värähtelevät, kun itse kävelee tai joku kulkee vierestä. Tässä on haluttu edetä varmalla pohjalla, joten välipohjien CLT-levyjen paksuuden valinta on tehty tuohon perustuen.”

CLT-levystä työstetään myös aulan puinen suppilo, josta varmasti tulee rakennuksen päänähtävyys. Sen rooli kirkastui jo kilpailuvaiheessa. ”Kilpailun alussa oli vain ajatus paikasta tai  tunnelma, jota haimme, sellainen epätarkka kuva”, Selina Anttinen kertoo. ”Piirsimme paljon luonnoksia käsin, teemme sitä aina, että saamme mahdollisimman vahvan idean siitä, mitä haemme. Aulasta halusimme puisen tilan, jonka kävijä muistaa. Tilan, jossa paikan henki on läsnä”.

 

Teemu Halmeen se saa yhä edelleen innostumaan: ”Muistan, kun Vesa Oiva esitteli meille ensi kertaa konseptia, niin ajattelin, että ihan ok, mutta mikä tässä on se juttu. Kun Vesa sitten näytti aulan, tuli heti sellainen olo, että tämä on tässä. Sen aulan kautta rakennus ja koko konsepti aukeaa.”

Myös Sari Raunion aula saa unelmoimaan. ”Kyllähän näihin rakennuksiin rakastuu”, hän huokaisee. ”Ja onhan se sitten aivan huikeaa, kun kaikki pääsevät rakennusta ja tuota hienoa aulaa katsomaan. Se on puurakentamista kauneimmillaan.”